Olen freelancer-tanssija ja valmistuin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2018 tanssitaiteen maisteriksi. Tällä hetkellä työskentelen Taiteen edistämiskeskuksen puolivuotisella taiteilija-apurahalla niin omien juttujen parissa kuin osana työryhmää mm. portugalilaisen elokuvaohjaaja Catarina Neves Riccin sekä suomalaisen tanssija-koreografin Karoliina Loimaalan kanssa. Toimin esiintyjänä myös Belenos Group of Arts ryhmässä, jossa työskentelemme valo- ja tulivälineiden kanssa sekä tanssitaiteilijoista koostuvassa yhteisössä nimeltä Energpriests. Tanssijuus voi viedä todella monenlaisiin suuntiin ja mahdollisuuksiin toimia esiintyjänä ja taidealalla ylipäänsä. Työt ovat tulleet sekä omien verkostojen, erilaisten yhteydenottojen että somen kautta. Instagram voi olla hyvä foorumi olla näkyvillä omien nettisivujen lisäksi.
Inspiroivia opettajia ja ilmaisutaitoa
Vantaan Tanssiopistosta mieleen ovat jääneet monet tärkeät ja inspiroivat opettajat kuten Jarkko Mandelin, Ninni Perko ja Isto Turpeinen kuin myös Rikka-ryhmä, joka oli tärkeä etappi kohti tanssin ammattilaisuutta. Oli hyvä kokea kuinka ryhmätyöskentely voi kehittää omaa tanssijuutta. Vantaan Tanssiopistossa oli myös ilmaisutaito tärkeä osa koulutusta, sekin oli minulle mieluinen painotus. Tunteet ja esiintyjän sisäinen maailma ovat minulle edelleen keskiössä työssäni esiintyjänä. Joskus 13-15 -vuotiaana podin jotain tanssilajeihin liittyvää kriisiä, olin innostunut streetistä eikä nykytanssi ollut lainkaan niin cool silloin, vaikka se on myöhemmin valikoitunut omaksi suunnaksi. Vantaalla tein myös taiteen perusopetuksen lopputyönä oman koreografian, jossa tanssin itse yhdessä Aino Purhosen ja Linda Holman kanssa.
Onnistumisen kokemukset kantavat elämän haasteissa
Nuoruuden haaveammattini oli tulla näyttelijäksi. Siinä rinnalla tanssi alkoi kiehtomaan yhä enemmän ja enemmän, ja lopulta halusin syventyä juuri siihen. Muistan kirkkaasti hetken jolloin todella “tein päätöksen” omasta unelmastani. Näin 12-vuotiaana vanhemman koulukaverin tanssivan koulun juhlissa jumppasalin lavalla. Hän teki upeita mato-liikkeitä, 50 Centin Candy Shop kappaleeseen. Se oli maagista, täynnä energiaa ja jotain sellaista mitä halusin itsekin olla! Siitä saakka olen ollut sitoutunut unelmaan tanssista ammattina. Koulussa en ollut kovin menestyvä ja opiskelu tuotti todella paljon haasteita erilaisten keskittymisvaikeuksien ja lukihäiriön myötä. Tanssistudio oli paikka missä koin onnistumista, nähdyksi tulemista, työstin tunteita, sain purkaa energiaa, nautin liikkumisesta, koin yhteisöllisyyttä sekä sain kokemuksen turvallisesta paikasta maailmassa. Pyrin ja pääsin myös Sibelius-lukion tanssilinjalle. Vantaan Tanssiopiston jälkeen opiskelin Tamara Rasmussen Opiston Aktivistit-erikoiskoulutus ryhmässä. Siellä Vivianne Budsko-Lommi antoi minulle todella merkittävät eväät edetä tanssijana kohti ammattiopintoja. Kaikki nämä onnistumiset, Vivi ja muut uskoa luoneet opettajat ovat kannatelleet läpi elämän erilaisten haasteiden.
Tasa-arvosta ja turvallisuudesta
Koen tärkeäksi että tanssin opetuksessa tuetaan oppilaan itsetuntoa, rohkeutta ja itsetuntemusta. On tärkeätä oppia käsittelemään myös kriittistä palautetta – tunnistamaan miltä se tuntuu tai mitkä asiat palautteessa saavat minussa aikaan reaktion. Se on kaikki itsetuntemusta ja tanssinopettaja voi tukea tätä prosessia. Keskustelu, kuuntelu ja itsereflektio ovat tärkeitä työkaluja. Omat tanssiharrastuksen aallonpohjat ovat olleet niitä hetkiä kun on illalla tullut kotiin treeneistä kokien olevansa täysin epäonnistunut. Olin todella ankara itselleni, ja näin jälkeenpäin ajattelen, ettei olisi tarvinnut olla itselleen niin vihainen ja ankara. Tanssi ja oma keho ovat minulle suuri kasvun paikka, niin ihmisenä, kuin sen tunnistamisessa mitä kohti haluaa harjoittaa omaa kehoa ja millaista elämää haluan elää.
Tanssikouluissa olisi tärkeää noudattaa turvallisen tilan periaatteita. Nämä säännöt tulisi mielestäni löytää tilojen seiniltä ja pukuhuoneista sekä niistä pitäisi keskustella yhdessä oppilaiden kanssa. Tanssistudiossa kaikkien tulisi olla tasa-arvoisia ja kokea olonsa turvalliseksi riippumatta seksuaalisuudesta, sukupuolesta, ihonväristä, ulkonäöstä tai kotitaustasta. Tanssistudiossa pitää olla lupa epäonnistua, olla kömpelö ja olla ei-tietämisen äärellä, tanssistudiossa pitäisi olla turvallista kasvaa. Toivon myös että tanssin taiteen perusopetus olisi vielä saavutettavampi harrastus kuin nykyään on. Vaikka tanssi on suosittua, se on monille perheille kallista.
Haastattelut 29.4. ja 13.5.2022: Hannele Niiranen
