Olen ollut tanssijana Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Companyssa (HDC) vuodesta 2015 lähtien. Meillä on 6-päiväinen työviikko, reilut 100 näytöstä vuodessa, niin omia tanssiryhmän näytöksiä kuin laulu- tai puherooleja musikaaleissa. Paljon teen myös paikkaustehtäviä musikaaleissa. Tällä hetkellä tuntuu, että tanssi menee tosi hyvin, oikeastaan parhaiten kuin koskaan. Tulevaisuudessa haluaisin tanssia mahdollisimman paljon ja pitkään jos vaan kroppa kestää. Mahdollisia tanssijan uran jälkeisiä tai yhdistyviä urapolkuja voisivat olla tanssin harjoittajan tai ohjaus-assistentin tehtävät kuin myös tanssipedagogiikka. Myös fysioterapia ja psykologia kiinnostavat.
Tanssiharrastus Vantaan Tanssiopistossa
Päällimmäisenä ovat mielessä hyvät opettajat, joista minulle tärkeimmät olivat Isto Turpeinen, Leena Koskiahde ja Jarkko Mandelin. Minulle koko käsite, että tekisi treeneissä jotain ”väärin” tuntuu vieraalta, sillä aina on suhtauduttu kannustavasti ja hyväksyvästi. Koen että olen turvallisesti voinut tehdä virheitä. Olen ollut lähes aina motivoitunut, tanssi on minulle ollut aina kivaa ja mielenkiintoista. Ehkä se kertoo jotain myös ohjauksesta ja opettajien pedagogisista taidoista. Sijaisista kyllä esiteineinä otettiin kaikki ilo irti, sitä muistelen hieman häveten!
Vantaan Tanssiopistolta jäi mukaan myös ymmärrys esitysprosessiin liittyvästä hierarkiasta suurproduktioissa. Joskus on hyvä olla hiljaa ja tehdä niin kuin sanotaan! Varsinkin kun isoa ryhmäkohtausta tehtiin – meitäkin saattoi olla 70 poikaa yhdessä näyttämöllä – pitää kuunnella ja noudattaa ohjeita, jotta saadaan kokonaisuus toimimaan. Henkilökohtaisten tekniikka- tai plaseerausongelmien vuoro on sitten joskus toiste. Sekä myös pienemmissä tuotannoissa yhdessä tekemisen intensiteetti!
Valinnoista
Valmistuin Teatterikorkeakoulusta tanssitaiteen kandidaatiksi 2012. Oikeastaan minulla ei ollut muita ammattivaihtoehtoja kuin tanssi. Asiat ovat edenneet luontevasti vaiheesta toiseen. Motivaatiota tanssin suhteen lisäsi entisestään eri tanssilajien opiskelu, se lajien kirjo oli kiinnostavaa ja haastavaa. Samalla ymmärsin, että eri tanssitekniikat tukevat toinen toisiaan, ja esimerkiksi baletista saamaani keskivartalon hallintaa tulee ja voi käyttää hyväksi nykytanssissa jne.
Tanssinopetus tanssiammattilaisen näkökulmasta
Taidon opettaminen nousujohteisesti kehon sekä lapsen ja nuoren kehitysvaiheen huomioon ottavasti on tanssinopetuksessa haaste. Entä miten ollaan rakentavia työryhmässä ja kohdataan muut ihmiset? Uskallanko minä tunnistaa ja kertoa omat rajani tai tuoda esiin intohimoni? Eli työskentely- ja vuorovaikutustaidot ovat mielestäni keskeiset jo tanssikoulussa opetettavat ja opittavat asiat. Ne taidot siirtyvät lähes sellaisenaan työhön ja varmaan myös muuhun elämään.
En kylläkään heittäisi kenellekään opettajalle sellaista haastetta, että tämä, tämä ja tämä pitää opettaa, jotta oppilaasta tulisi ammattitanssija. En usko, että kaikki asiat voivat olla yhden ihmisen hallussa. Lisäksi tanssitaiteessa ja tanssinopetuksessa voi olla myös ns. muodissa olevia juttuja, jotka vaativat jotain ihan spesifiä tietämystä. Opetuksessa pitäisi säilyttää avoimuus, niin ettei opettaja määritä oppilasta liian tarkasti jonkin tietyn kaltaiseksi tanssijaksi, vaan antaa tämän kehittyä omaksi itsekseen.
Haastattelu: Hannele Niiranen
Kuva: Kai Kuusisto (teoksesta Luodos/Helsinki Dance Company)
